Niinhän sen piti mennä, että kun löytää hyvän miehen, se on siinä.

Tämä huolehtii. Ottaa kainaloon. Silittelee. Kallistaa karkkikulhoa jotta yletän ottaa, kun makaan sohvalla pää hänen sylissään tyttökaverin kanssa puhelimessa jutellen. Naureskelee mukana jutuille, vaikka kuuluisi teeskennellä ettei kuuntele.

Tämä mies on hiomaton timantti. Kovassa kiihkossa ottaa ohjat, nappaa syliin ja kantaa makuuhuoneeseen. Ihanan tuhmaa.

Saan katsella läheisteni leveneviä hymyjä ja säihkyviä silmiä kertoessani, millainen mies tämä on. Ovat rakastuneet jo tapaamatta. Huomaan kuuntelevani, kuinka kaiken keskellä meistä kahdesta tulee lopulta vielä jotain suurta.

Tämä mies on sellainen josta ei halua luopua. Ja silti, haluan yhä päästä polttamaan näppini tuhmien poikien kanssa..